TARMON TYTÖT -06-08 TYHJENSIVÄT JUSSIN KUPIN!
Rakas päiväkirja,
Tänään 27.6. lauantaina heräsin taas kerran koleaan Suomen suveen. Vatsassa lenteli pieniä yökkösiä ja syykin oli varsin hyvä, oli Jussin Kupin päivä. Tänään kohtaisivat taas Kokkolan ja maakunnan junnujoukkueiden parhaimmisto - pienet pellavapäät kirmaisivat kentällä kuin varpusparvet, jotka jo Suomessa lähes uhanalaiaisa ovat. Joukkueenjohtajana koen olevani vastuussa. Onhan minulle uskottu lääkintälaukku, jonka kätköistä löytyy muun muassa sitä kaikkein tärkeintä eli OFFia - ettei tarvitsisi kesken pelin huitoa! Sisältääpä laukku myös mystisen salalokeron, josta ehtyämättömästi kumpuaa Tarmon uljaita viirejä.
Saavumme Mantan ja Ennin kanssa Santahakaan ajoissa. Oho. Pikkuinen sade ei todellakaan piristä, sillä Kruunupyyn kelit olivat varsin hyvin muistissa. Päivämme koostuu kolmesta pelistä. Kaikki GBK:ta vastaan. On punaista, valkoista ja nollaseiskaa. Osa tytöistä lienee tuttuja edellisen tiistain harjoitusottelusta. On pakko käydä vessassa ennen pelin alkua. Käyn hapuilemassa vanhan punaisen rakennuksen ovia, mutta ne ovat lukossa. Ovessa lukee lappu, että vessat ovat viereisesä uudessa rakennuksessa. Rakas päiväkirja. Uudet vessat olivat todella hyvät.
Ensimmäinen peli alkoi ajallaan GBK punaista vastaan. Tuomariksi olimme saaneet nuorehkon naisen, jolla oli varsin opettavainen ja hyvä tyyli tuomita. Hän sitoi vastustajan kengännauhat, opetti heittämään rajaheitot ja tietysti se tärkeä vinkki; käsiä ei saa käyttää pelaamiseen. Oiva tyyppi kaiken kaikkiaan. Jo pelin alusta elkaen oli selvää, että meidän tytöt vievät peliä. Ote oli hyvä ja maaleja syntyi tasaiseen tahtiin. Vastustaja sai muutaman vaarallisen tilanteen, mutta maali pysyi puhtaana. Maalinteossa kunnostautuivat ainakin Neea, Nanna ja Kiia Anttila. Peli päättyi lukemiin 5-0. Loppuhuudatus oli tuttu; "kippistä meille..." Sehän jatkuu, että "futismestareille", mutta siihen oli vielä matkaa.
Kahden tunnin tauon aikana ehdittiin hyvin käydä käydä kotona grillaamassa. Karkkiahan ei saa syödä pelien välissä, mutta grillattu kärkkäri (Sanna vihaa tätä minulle niin kotoista käsitettä) on eri maata. Niin oli myös tyttöjen toinen peli. Vastassa oli nollaseiskat. Huhujen mukaan GBK panostaa tähän joukkueseen ja jos he johonkin olivat panostaneet, niin joukkueen (jo meille entuudestään tuttu) maalivahti oli loistava! Tytöt pyörittivät peliä vastustajan päädyssä todella mallikaasti, mutta tämä pieni ja ketterä målvakten pelasi todella ylhäällä ja rohkeasti napsi pallot ennen kuin kunnon laukaus kerkesi lähteä.
Toiselle puoliajalle vaihdetiin jopa hyökkäyssuuntaa siitä yksinkertaisesta syystä, että halusimme pelata myötätuuleen! Toisen puoliajan henki oli sama alusta alkaen, mutta lopulta Neea onnistui luikauttamaan pallon vahdin vasemmalta puolelta ohi, niin että verkko nytkähti ja koutsit sattoivat nostaa kädet korkeuksiin. Rakas päiväkirja. Olin itsekin todella helpottunut. Pelin lopussa vastustaja pääsi ainakin kahdesti läpi kahden hyökkääjän voimin, mutta maalivahti Manta piti jo toisen kerran nollat. Taistelu päättyi lopulta siis niukasti tyttöjen 1-0 voittoon. Ja taas kerran raikui riemukkaasti "kippistä meille!..."
Toisen pelin jälkeen oli jälleen kahden tunnin tauko. Vinkki: Elä mene Prismaan lauantaina "pikaiselle" käynnille. Pikainen käynti voi kestää puolitoista tuntia, rahaa voi mennä yli kaksi sataa ja kainalot voivat olla enemmän hiessä kuin maito-osaston kesäharjoittelijalla. Kolme minuuttia myöhässä saavuimme jälleen kisapaikalle. Viimeinen vastustaja oli GBK valkoinen. Jotenkin tyttöjen aiemmat näytöt päivältä antoivat olettaa, että olisimme vahvoilla. Santahakaan tultaessa katsahdin, että Merri oli kehissä, hyvä tavaton! Samoilla silmillä ja vaikka jo edellisen pelin jälkeen piti mennä paapimaan. Okei, valmennustiimi oli kasassa! Merri was alive!
Jonex oli jo kakkospelissä päättänyt siirtää vakio hyökkäyskalustoa puolustukseen, jotta pelin rakenteluun tulisi uutta ilmettä ja sama kungfutselainen filosofia säilyi edelleen. Juuli, Sara, Enni, Milla, Kiia Kauppila ja Noora hoitelivat hyökkäypäätä, kun puolustuksesta vastasivat Nanna, Neea, Viivi ja Kiia Anttila. Peli oli tyttöjen hallussa alusta loppuun, ja Manta piti nollat jo kolmannen kerran. Lopputulos 6-0 viimeisteli hyvin Jussin Kupin päivän. Nyt joukkue saattoi tituleerata loppu tsembaloissaan itseään todellisiksi mestareiksi! Takana oli kolme voittoa ja joukkueen maskottinalle "Tarmis" (nimi keksitty tässä samalla, keksikää itte parempi!) saattoi lentää taivaisiin. Sweet!
Ps. Rakas päiväkirja. Tänään nähtiin paljon hyviä asioita kentällä. Ennen kaikkea tytöt aidosti nauttivat pelaamisesta ja toistensa seurasta. Pidetään yllä positiivista henkeä ja harjoitellaan, harjoitellaan ja harjoitellaan ahkerasti!