Olipahan taas pyöräseikkailu Kälviällä!

Perinteiset Arvon kuntoajot maantiellä ja Gravel Adventure Kälviä ajettiin sunnuntaina 9.8 Kälviä-Ullava-Kannus-Kälviä reiteillä.

Arvon kuntoajoa on järjestetty ehkä vuodesta 2011 alkaen ja Gravel-tapahtumaa virallisesti tai epävirallisesti n. 5 kertaa. Gravel-tapahtumaan viidettä kertaa osallistuneet Milla ja Juha palkittiin Tarmon pinssillä, joka tästä lähtien rei´ittää heidän ajopaitojansa hamaan tappiin asti. Harmi ajopaidoille ja niiden aerodynamiikalle, mutta vastikäänhän on tieteellisesti todistettu, että mitä isompi etumus, sitä kovempaa pyörä kulkee, joten pienet tai suuremmat ulokkeet ajopaidassa eivät välttämättä pilaa ajosuoritusta.

Maantielle lähti kymmenkunta enemmän tai vähemmän tuttua kasvoa vuosien varrelta. Ilahduttavasti naapuriseura IK Myranin värit ovat aina hyvin edustettuina, mistä olemme ilahtuneita ja tulemme mahdollisuuksien mukaan myös heidän tapahtumaansa Alavetelin ajoihin kuokkimaan. Siellä on tänä vuonna myös Gravel-matka, joten kannattaa suunnata 15.8 Alaveteliin joko maantiepyörällä tai gravelilla. Hyviä reittejä varmasti tarjolla ja IK Myranin nettisivuilta löytyy tarkemmat tiedot tapahtumasta. Kuuleman mukaan on liikehdintä ammoisina aikoina ollut Kälviän ja Alavetelin suunnilla pyörillä vilkasta, kun on omaa naapurustoa pidemmältä lähdetty siipan hakuun, joten perinteitä on hyvä pitää yllä ja hyviä naapurisuhteita.

Myös teräskilpurit olivat hyvin edustettuna maantiellä, kun Retkijaosto osallistui ajoon jo vähän retrohtavalla kalustolla ja maaliin niillä pääsikin erinomaisesti. Ullavantien pinta on jo sen verran röpelöistä paikoitellen, että hurjastelut kannattaakin jättää toiseen aikaan ja paikkaan, koska railot ja kuopat vaanivat liian lähellä toisen takapyörää ajavaa pyöräilijää uhkaavasti. Ehjänä maaliin pääsivät tälläkin kertaa kaikki osallistujat ja Joonas (nimi muutettu) otti varman päälle ja pysytteli mahdollisimman kaukana Kälviästä ajon aikana, ettei kävisi niin kuin Kälviällä. Ehdottomasti hyvä ratkaisu.

Gravel Adventure Kälviään starttasi n. 25 ajajaa enemmän tai vähemmän vakavissa mietteissä. Ensikertalaiset varmasti ajattelivat, mihin ihmeeseen sitä on tullut lähdettyä, kokeneemmat Kälviän kävijät jo vähän tiesivät mitä tuleman pitää ja liioittelivat edellisten vuosien vaikeuksia, milloin vastaan tulee karhu, milloin uppoaa pyörineen suon silmään tai vähintään saa tuulivoimalan lavasta otsaansa. Huhutaanpa jonkun pyörineen tippuneen ojaan ja löytäneen itsenä monta kilometriä ojan alajuoksulta, tiedä häntä, mikä pitää paikkansa, mutta pyöräilytapahtumasta kuitenkin lähtökohtaisesti on kyse. Saattoi siinä kuitenkin joku melonnasta jotakin tietävä vähän skannailla sopivia puroja kevättulvan aikaan melottavaksi.

Tapahtumaa mainostettiin (osallistujia peloteltiin loitommalle) ainakin sosiaalisessa mediassa Likaasen lakeuden kauan kadoksissa olleena pikkuveljenä, joka olisi saanut jäädä löytymättä. Se mitä Likaasesta jäi ohjaajan leikkauspöydälle, löytää aina jostain kumman syystä Kälviä Gravelin reittimestarin lautaselle. Vähän kuin directors cut Likaanen, harvoin ne ovat alkuperäistä parempia versioita, ehkä enemmän jatkettua piinaa. Ideat olivatkin reittimestarilta jo aika lailla vähissä Kälviä-Ullava välille, pakollinen Saaralan koukku ja pieni ylämäki, joka sai pääjoukon hajalle ja vähän kutitusta reisiin. Mentiin perinteisiä sorateitä ja pätkän matkaa asvalttia, että saatiin siirtymä alta pois.

Ullavassa nokkelimmat osasivat käydä kokeilemassa M-Market Lukkarin ovea ja aukesihan se ja notkuvat pöydät pullaa, kahvia ja muuta herkkua, jotka kuuluivat osallistumismaksun hintaan. Osa luuli paikan olevan yhä kiinni 11.45 ja ajoi ohi täyttä häkää, karmea virhe. Osa onneksi pistäytyi siellä myös Kannuksesta palatessa maantielenkiltä, joten M-Marketin varautuminen ei mennyt haaskioon.

Henkisesti Gravel Adventure starttasi kunnolla vasta Ullavan jälkeen, kun siirryttiin monelle varmasti vieraimpiin ympäristöihin. Tiet olivat erinomaisessa kunnossa ja tuuli myötäinen kun käännyttiin Sepänkyltä kohti Kannusta. Hongistonoja oli ensimmäinen ohjelmanumero reitillä ja huhtaanpa sen läheisyydessä piilotellut sodan jälkeen jos jonkinlaista pyssyä ja tussaria, liekö upotettu ojaan odottamaan aikoja huonompia. Ojasta ihmeen kaupalla kaikki selvisivät ilman uimareissua, vaikka vedenpinta oli noussut viime päivien sateiden johdosta jonkin verran ja kaikki kivet eivät enää olleetkaan veden pinnan yläpuolella. Timpan (nimi muutettu) kenkävalinta osoittautui erinomaiseksi. Hiilikuitupohjaiset maantiepyöräkengät metallisilla klosseilla aiheuttivat varmasti muutaman harmaan partakarvan, mutta kokeneena vuoristopurojen ylittäjänä ei Hongistonoja osoittautunut ylivoimaiseksi esteeksi. 28 mm renkaat seitsemän kilon paineilla olisivat kyllä kannatelleet veden pinnassa, jos humpsahdus olisi käynyt. Myös pääjoukko selvisi ilman kalustotappiota ojan ylityksestä toinen toistaan tukien ja mukana oli edellisiltä vuosilta kokemusta omannut Milla näyttämässä mallia, miten ojan yli mennään, että heilahtaa, saattoipa siinä joku teiden ritari tarjota wattipolkimien lisäksi auttavan kätensä tilanteesta selviämiseksi.

Tuulimyllyjen vierustoilta saavuttiinkin hyvässä myötätuulessa pian Kannukseen ja Kahvibaariin n. 80 ajokilometrin jälkeen. Kahvibaarissa olisi laitettu pöytä koreaksi, oli täytettyä leipää, coca colaa, kahvia, pullaa ja sipsiä. Kaikki tämä kuului osallistumismaksun hintaan. Voi olla, että tapahtuman järjestäjä jää tällä menolla tappiolle, mutta inflaatiovapaana alueena, osallistumismaksua ei koroteta, vaikka tarjoilut tuntuvat paranevan vuosi vuodelta. Kahvibaarissa olikin tuttuun tapaan leppoisa meininki ja sauna valmistumassa tulevia vuosia silmällä pitäen. Oli mukava kuulla muutaman vuoden takaisesta Nort Cape 400 ajosta kuulumisia, kuinka osallistujia oli jäänyt nukkumaan terassille pahinta väsymystään matkalla Cardajärveltä Nordkappiin. Reittihän meni tuolloin Ullavasta Kannuksen kautta pohjoiseen, joten pari-kolmesataa pitkänmatkan pyöräilijää sivuutti tuolloin Kahvibaarin kädenmitan päästä. Myös Gravel Adventuren osallistujille käynti Kahvibaarissa oli ensimmäinen kerta, vaikka paikka on ollut pystyssä jo vuodesta 1952. Sinne kannattaa aina pyörälenkillä piipahtaa, etenkin kälviäläiset pyöräilijät ovatkin siellä jo tuttu näky eikä enää niin suuri ihmetyksen aihe.

Kannuksesta lähdettäessä reittimestarille oli käynyt moka, joka aiheutti parran pärinää sosiaalisessa mediassa, kun reitti oli piirretty pihan läpi, kun siinä meni vielä Komootissa tie. Tie oli kuitenkin vaihtanut paikkaa ja pyöräilijät harhautuivat reitiltä pellolle. Tästäkin onneksi selvittiin kuivin jaloin, kun reittimestari myönsi virheensä ja päivitykset OSM:ään saatiin kokeneen kartan piirtäjän avulla tehtyä, että vastaavilta erehdyksiltä säästytään. Tämä oli hyvä opetus, että navigaattoreihin ei tule koskaan sokeasti luottaa, vaan omat hoksottimet tulee olla käytössä, vaikka kartta näyttäisi muuta. Kunnon seikkailu siis, kun kartoitetaan samalla asuttujakin seutuja paremmin vastaamaan karttasovelluksia. Samanlainen kartan korjaus tehdään myös Puukankaalle, kun tie on siirtynyt pihasta pois ja uusi linjaus on merkitty OSM:ään, kaupunki käyköön mittaamassa uuden tien virallisiin karttoihin, mikäli katsoo aiheelliseksi. Eli jos liikut Kälviän Puukankaalla, enää ei tarvitse ajaa pihan poikki Viitalantietä, vaan aja talon ohi ja käänny sitten vasta vasemmalle, niin et loukkaa toisen kotirauhaa. Siihen emme ota kantaa, miten Viitalantie on merkitty kiinteistön rasitteisiin ja kenellä on tiehen ollut käyttöoikeus, mutta pyörällä siitä on ennen kuljettu, mutta ei kuljeta enää.

Kun harhailuista oli selvitty ja päästiin Katkelmanvesinevalle, selvisi noviiseillekin, mihin sitä on tultu ja mistä kaikki aina puhuu, kun puhutaan Suosta. Pelkona oli, että vettä on ainakin haaraväliin asti, mutta kokeneet kehäketut tiesi oikein reitin ja vettä oli vain nilkkoihin. Kuvamateriaalista selvisi, että osa harhaili vähintään polveen asti lämpimässä suovedessä ja pyllähdyksien ansiosta saattoi persauskin kastua. Hymyssä suin kaikki silti kantoi pyöränsä suon yli. Saattoi siinä käydä mielessä, että onko tässä mitään järkeä. Ei varmasti ole, mutta hauskaahan se on ja saa paremman reitin piirrettyä, kun vähän rämpii. Katkelmanvesinevalla rämmitään onneksi vain joka toinen vuosi, että herkkä suoluonto ehtii palautua parinkymmenen pyöräilijän kengänjäljistä rauhassa, eikä luonnon rauhaa häiritä enempää. Paarmat ehkä vähän häiritsivät pyöräilijöiden rämpimisrauhaa, mutta onneksi vain vähän.

Lehdonjärven kohdalla vähän arvuuteltiin, mikä otus hiekassa oli talsinut, mutta päädyimme siihen, että se oli koira. Loppu olikin laskettelua Honkiperältä Kälviälle ja vauhti oli loivasti viettävällä tiellä vähintään reipasta ja pizzalle saavuttiin hyvissä ajoin ennen iltaa. Aurinkokin näyttäytyi Pekan Pizzan terassilla pizzoista nauttineille pyöräilijöille, joista osalla alkoikin jo krampit vaivata suolaista syötävää odotellessa, mutta sitten viimeistään helpotti, kun pepperoni ja pekoni alkoi imeytyä verenkiertoon. Neljä tuulta näytti olevan satunnaisotannalle suosituimpien pizzojen joukossa, myös voimankoitto herätti ihastusta vähintään verisuonet tukkivilla täytteillä. Pekan Pizzalle kiitos, kun joka vuosi päästää kuraiset ja rapaiset pyöräilijät sotkemaan terassin lattian, mutta sade huuhtelee liat aikanaan niin kuin hikikin pyyhkiytyy ajopaidasta viimeistään pesussa. Sukat voivat vaatia kyllä useamman pesukerran, ennen kuin niiden alkuperäinen väri palautuu, mikä oli erehtynyt laittamaan pyhäsukat jalkaan.

Reittimestarille tällaisen epätapahtuman järjestäminen on aina jännittävää, kun kotoa lähtee ja kaartaa usein viime tingassa lähtöpaikalle, jännittää, että onkohan siellä ketään. Tapahtumaan ilmoittaudutaan perinteisesti vasta paikan päällä, joten voi hyvin olla, että joutuu yksin lähtemään jonakin vuonna matkaan, vaikka Juha ja Milla ovat vakuuttaneet osallistuvansa kyllä tapahtumaan. Kun ei muita innokkaita enää ilmaannu lähtöviivalle, laitetaan tämänkin tapahtuman osalta pillit pussiin, mutta niin kauan kuin joku eksyy matkaan, voidaan tapahtuman tulevaisuutta pitää turvattuna. Onneksi Juhalla oli tänä vuonna vihkiminen (ei oma) lauantaina, kun keli oli tuhruinen, että emme ajaneet silloin vaan vasta sunnuntaina, kun keli oli bueno. Osallistujilla on siis aika suuret mahdollisuudet vaikuttaa tapahtuman aikaan ja paikkaan, mutta ei juurikaan reittiin. Se on yleensä yllätys, myös reittimestarille, että pieni jännitys säilyy jokaisella osallistujalla. Vakiokävijämme Jarmo (nimi muutettu) tosin ajoi reitin melkein kokonaan jo lauantaina, kun sunnuntai oli pyhitetty muulle tekemiselle ja hän kävikin briiffaamassa osallistujia lähdössä ja varoittelemassa veden korkeudesta ja Kannusta ennen olleesta kivikkoisesta pätkästä, josta reittimestarilla ei ollut hajuakaan. Juha varmaan sai siinä vähän iloa maastopyörävalinnastaan päivän etapille. Siinäpä olisikin tosi-tv konsepti, ensitreffit satulassa. Juha vihkii entuudestaan ventovieraan parin ennen liikkeelle lähtöä, jos pari on yhdessä vielä maalissa, kun on ensin kärsitty muutama rengasrikko, ketjun katkeaminen, henkinen katkeaminen, nälkäkärtty, hiekassa luikertelu ja suokylpy, niin avio-onnea ei voi mikään mahti maailmassa enää murentaa. Tarpeeksi mäkistä reittiä ei Kälviälle oikein tahdo saada, että ne myötä- ja vastamäet tulisivat kunnolla testattua. Muutamakin pariskunta taisi maantie- ja gravel-taipaleelle matkaan lähteä (näin päättelimme osallistujien samasta sukunimestä ja ensi vuonna voimme jännittää, tulevatko he yksissä tuumin takaisin vai ovatko tulleet järkiinsä ja valitsevat järkevämpää ajanviettoa elokuun alun viikonloppuun. Ehkä voisikin harkita ensi vuonna uutta maksukategoriaa: tule testaamaan parisuhteesi kestävyys ja saat -5€ osallistumismaksusta, kun otat puolison mukaan.

Kiitos kaikille osallistujille ja huoltopisteille maittavista tarjoiluista! Tavataan taas ensi vuonna uusien reittien ja maisemien muodossa. Gravel-matkalle osallistujilla on silti vielä kylmä rinki pyllyn alla, sillä se parempi isoveli, Likaanen lakeus saattaa odottaa jotakuta onnellista tai onnetonta osallistujaa, kun yhdelle Gravel-matkalle osallistuneelle voi napsahtaa arvontavoittona osallistumisoikeus ensi vuoden Likaaseen lakeuteen, kunhan sen järjestämisestä ensin virallisesti tiedotetaan. Jos et ehdottomasti halua osallistua Likaasen osallistumisoikeuden arvontaan, niin ota yhteyttä numeroon 2, niin saatat päätyä niiden onnellisten joukkoon, joiden keskuudesta osallistumisoikeus arvotaan. Edellisten vuosien arvontavoittajat Sami ja Benjamin olivat tälläkin kertaa Kälviällä ajamassa, joten kovin paljon ei heillä ole jäänyt hampaankoloon Gravel Adventure Kälviää ja sen leppoista reittimestaria kohtaan. Hyvä niin, sillä melkein naapurissa asutaan ja hyvät naapurisuhteet on syytä säilyttää.